Vasili Rotko s. 1875 Vienan Karjalan Akonlahden Munankilahdessa, k. 1944 Lieksassa
Lukeria Rotko (o.s. Stepanov) s. 1888 Vienan Karjalan Nuokkijärven Pääkönniemessä, k. 1941 Lieksassa
Vasili Rotko tuli 17-vuotiaana (1892) Suomeen, josta hänen isänsä kauppias Rodion Dobrinin (Karjalassa nimellä "Rotka", Suomessa "Robert Hyvönen", 1851-1922) oli ostanut maatilan Juuan pitäjän Vuokon kylästä. Maatilalle tulivat myös Vasilin kaksi sisarta: Tatjana (s. ehkä 1877, naimisissa Juhana Ipatovin (Ipatti) kanssa, joka oli kotoisin Repolan Muujärveltä, asuivat myöh. Kajaanissa) sekä Outi (s. 1879, myöh. naimisissa Ananias Peksujevin (Purjesalo) kanssa, joka oli kotoisin Kostamuksesta, asuivat myöh. Juuan Viitaniemessä ja sitten Lapinlahdella). Molempien sisarusten miehet olivat kauppiaita.
Lisäksi Suomeen muutti Vasilin veli Jyrki (Yrjö), myöh. Tervamaa, joka eli kauppiaana Nurmeksen Savikylässä. Vienan Karjalaan jäivät Vasilin isä Rodion vaimonsa Marian kanssa (o.s. Melentjev), sekä Vasilin sisaret Maria (naimisissa v. 1915 Nasari Melentjevin kanssa, joka oli Kostamuksesta), sekä Paraskeva (Paro, 1888-1949), naimisissa pienviljelijä Aleks Petrovin kanssa, joka kotoisin Kontokista.
Lukeria Stepanov oli kotoisin Nuokkijärven Pääkönniemestä. Hän oli jäänyt orvoksi molempien vanhempiensa kuoltua johonkin kulkutautiin. Heitä oli viisi lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Vasili oli varmaankin käynyt usein kotiseudullaan, koska haki Lukerian v. 1898 vaimokseen ja toi Suomeen Juuan maatilalle. Lukeria ei ollut täyttänyt vielä 17 silloin. Maatilalla vaikuttivat myös Vasilin sisaret Tatjana ja Outi, joten saattoi nuorikolla olla olemista. Kaksi vanhinta lasta, pojat Nikolai (Niku, s. 1900) ja Viktor (s. 1903) syntyivät Juuassa. Kuiskaillen kerrottiin, että ennen poikia olisi ollut keskenmeno, mutta niistä ei puhuttu ääneen.
Sen jälkeen perhe muutti Lieksaan, jonne Vasili perusti kaupan ja v. 1920 rakensi oman talon. Perheeseen syntyi vielä yhdeksän lasta, kahdeksan tyttöä ja nuorin poika (1923). Lukerian isä oli Timo Stepanov ja äiti Katri Kiirikov (Ontrosenvaarasta).
Lukerialla oli yksi sisar ja kolme veljeä. Sisar Uljaana (Ulli) jäi Karjalaan, oli naimisissa Ignatta Ipatovin kanssa, joka oli Repolan Muujärveltä. Heillä ei ollut lapsia. Lukeria, joka oli käynyt venäjänkielisen kansakoulun, kirjoitti sisarelleen Ullille Karjalaan venäjäksi. Martta Husu muistelee: "Muistan niiden kirjeiden ulkonäön, joita äidille tuli. Myöhemmin kuulimme, että Ulli-täti oli kuollut metsätöissä kaatuvan puun alle. Muistan, kuinka äitini suri sitä, että Ulli oli joutunut niin raskaisiin töihin. Meillä oli kotona makasiinin vintillä kaksi arkkua, joissa oli Ulli-tädin vaatteita. Äitini säilytti niitä siinä toivossa, että Ulli tulee vielä ne hakemaan. Joka kevät arkut otettiin alas ja vaatteet tuuletettiin. Siinä oli pellavaisia pitkiä paitoja, jotka oli ylhäältä kirjottu punaisella Karjalan-kirjonnalla, niin ainakin muistelen. Joka tapauksessa joukossa oli vihreä silkkihame sekä punertava silkkihuivi. Kun vuodet kuluivat eikä Ulli-tätiä näkynyt, aloimme huomata, että aika syö silkit ja hameesta tehtiin sisarelleni täkin päällinen. Huivi oli minulla pöytäliinana, kunnes se hiipui rikki."
Lukerian veli Kiril kaatui I maailmansodassa Itävallan rintamalla. Leski Ljuba (myöh. Saaristo) eli kahden lapsen kanssa Lieksan Pankakoskella ja odotti aina, että hänen miehensä tulee takaisin. Toinen veli Jyrki (Yrjö, myöh. Sepponen) tuli Suomeen ja asui Suojärvellä, josta myöhemmin joutui evakoiduksi. Kolmas veli Mikko (myöh. Sepponen) tuli myös Suomeen ja asui Suojärvellä kauppiaana.